SV: misogynia
“Kuole syöpään tai mieluummin sut raiskattais hengiltä. Vitun horo.”
Yhdenvertaisuuden, työelämän ja liikunta-alan asiantuntija Hanna Huumonen vastaanotti useita vastaavia kommentteja verkossa boikotoidessaan muukalaisvihasta tunnettua MV-lehteä.[1]
“Sanna voi työntää ton rokotteen limaiseen pilluunsa! Meille ei noita tule”.[2]
Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksen (StratCom COE) raportti Marinin hallitukseen kohdistuvasta vihapuheesta esitti useita esimerkkejä Twitter-mikroblogipalveluun jätetyistä kommenteista.
Sosiaali- ja terveysministeriön laatima vuoden 2017 tasa-arvobarometri raportoi, että naiset kokevat sukupuoleen liittyvää vihapuhetta miehiä useammin.[3]
* * *
Tutkielmassani Kunnianloukkaukset naisten oikeussuojan valossa käsittelen nykyisen kunnianloukkaussääntelyn riittävyyttä naisten oikeuden kunniansa koskemattomuuteen suojelemiseksi. Kohdistan oikeusdogmaattisen tutkimuksen erityisesti kunnianloukkauksen kriminalisoivaan rikoslain 24 luvun 9 §:ään ja nostan esille niin kunnianloukkauksen törkeää tekomuotoa koskevan rikoslain 24 luvun 10 §:n kuin myös rikosten koventamisperusteita käsittelevän rikoslain 6 luvun 5 §:n. Tärkeitä tutkielmassa käsiteltäviä kysymyksiä ovat muun muassa, mitä kunnianloukkaussäädäntö käytännössä tarkoittaa ja ottaako se huomioon tyypilliset naisiin kohdistetut halvennukset ja solvaukset.
Koska naisilla vaikuttaa olevan monesti negatiivisia kokemuksia kunnianloukkausrikoksista jo niinkin aikaisessa rikosprosessivaiheessa kuin esitutkinnassa, jota pidemmälle tapaukset vaikuttavatkin etenevän hyvin vaikeasti, naisiin kohdistetut kunnianloukkaukset sekä oikeuden suhtautuminen niihin on tärkeä aihe. Yhdysvaltalaisen organisaatio Pew Research Center:in vuonna 2014 laatiman raportin mukaan 18–24-vuotiaista naista joka toinen on kokenut loukkaavaa nimittelyä verkossa, noin neljäsosaa on vainottu verkossa ja yhtä suurta määrää häiritty seksuaalisesti.[4] Toimittaja sekä kulttuurivaikuttaja Emmi Nuorgam on avautunut omista kokemuksistaan naisvihamielisten kommenttien kohteeksi joutumisesta muun muassa Ylen podcastissa Takaisin Pasilaan.[5] Nuorgam kertoo muun muassa, kuinka vaikeaksi asian vieminen esitutkinta-astetta pidemmälle on, vaikka kommentit eskaloituisivat jopa tappo- ja pahoinpitelyuhkauksiksi. Kyseinen ongelma on tunnistettu jopa siinä määrin, että Naton strategisen viestinnän osaamiskeskus laati raportin Marinin viidestä naisministeristä muodostuvaan hallitukseen kohdistuvasta vihapuheesta.[6] Raportti demonstroi erityisen hyvin, minkä tyyppistä halveksuntaa naiset saavat osakseen: jopa sellaisissa aiheissa kuin koronarokotuslinjaukset sekä Euroopan unioni kommentoijat onnistuvat löytämään keinon esittää tyytymättömyytensä politiikkaan huorittelemalla ministereitä sekä toivomalla heille väkivaltaa ja raiskauksia.
Ongelman vakavuuden vuoksi en kokenut pelkkää laintekstin tutkimista oikeusdogmaattista menetelmää käyttäen riittävänä. Sen sijaan pidän tärkeänä herättää keskustelua analysoimalla voimassa olevaa laintilaa kriittisesti sekä tutkia, millaisia muutoksia lakiin olisi mahdollista tehdä, mitä nämä muutokset tarkoittaisivat käytännössä ja olisiko niistä vastaamaan käsillä olevaan ongelmaan. Tutkielmassani suuntaan kyseisen kriittisen analyysin etenkin kolmeen eri tapaan muuttaa rikoslakia:
Ensimmäiseksi käsittelen hallituksen esitystä 7/2021 vp, joka ehdottaa sukupuolen lisäämistä osaksi rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin kohdan 4 rikosten koventamisperusteina toimivia vaikuttimia. Vaikka kyseinen kohta ei tutkielman laatimisajankohtana sisällä sukupuolta rikoksen tekemisen erikseen nimettynä vaikuttimena, sen on mahdollista käsittää kuuluvan niin sanottuihin “muihin rinnastettaviin vaikuttimiin”. Tästä ei ole kuitenkaan muodostunut varsinaista oikeuskäytäntöä, mistä johtuen sukupuolen nimenomainen puuttuminen luetelluista vaikuttimista voi johtaa epävarmuuteen siitä, kuinka vakavasti naisiin nimenomaan heidän sukupuolestaan johtuen suunnattuihin kunnianloukkauksiin suhtaudutaan viranomaisten taholta.
Rikokseen liitettävä syyteoikeus on myös piirre, jolla on merkitystä siinä, millä tavalla oikeussubjekteja suojellaan. Johtuen siitä, että kunnianloukkaus on asianomistajarikos, syyttäjä ei voi nostaa syytettä, mikäli asianomistaja ei jätä syyttämispyyntöä itse. Syyttäjällä ei ole myöskään oikeutta nostaa syytettä muita mahdollisia epäiltyjä vastaan omasta päätöksestään asianomistajarikoksessa. Syy kunnianloukkauksen luokittelussa asianomistajarikokseksi pohjautuu ajatukseen siitä, että kunnianloukkaus on vahvasti yksityistä etua loukkaava rikos.[7] Perinteistä näkökulmaa voidaan kuitenkin kyseenalaistaa kysymyksellä “loukkaavatko teot, jotka kohdistuvat laatuisina lähes poikkeuksetta tietyn ihmisryhmän edustajiin, ainoastaan yksityistä etua?”. Vaikka yksittäiset loukkaukset ja herjat kohdistuvatkin yksittäisiin henkilöihin, syynä kyseisiin tapauksiin vaikuttaa olevan juuri halvennusten kohteeksi valikoituneen henkilön sukupuoli.[8] Tämä erityisesti verkossa yleistynyt loukkaamisilmiö, jossa esimerkiksi erimielisyyttä kannanoton kanssa puretaan seksualisoivilla ja halventavilla herjoilla sekä toivomuksilla raa’an, usein myöskin seksuaalisen, väkivallan kohteeksi tulemisella, johtaa viime kädessä hiljentämisvaikutuksen (chilling effect) toteutumiseen estäen naisten aktiivisen osallistumisen julkiseen keskusteluun ja rajoittaen heidän oikeuksia sananvapauteen.
Esitän tutkielmassani lisäksi pohdintaa koskien niin sanottua “on omiaan” -lauseketta. Kyseinen lauseke esiintyy useissa eri lainkohdissa, mukaan lukien kunnianloukkausta käsittelevä pykälä. Pohjimmiltaan lauseke tarkoittaa sitä, että tuomio ei vaadi varsinaista tosiasiallista näyttöä tietyn seikan toteutumisesta, vaan rikostunnusmerkistön täyttymiseksi riittää, että teko oli sellainen, joka tyypillisesti saa aikaan tietyn lopputuloksen. Rikoslain kunnianloukkaussääntely esittää kuitenkin kaksi vaihtoehtoista määritelmää teolle 24 luvun 9 §:n 1 momentissa kohdissa 1 ja 2. Naisiin tyypillisesti kohdistuvat kunnianloukkaukset täyttävät tavallisesti 2 kohdan rikostunnusmerkistön, joka eroaa kohdasta 1 muun muassa sillä, että se ei vaadi näyttöä siitä, että asianomistajasta esitetty kommentti on valheellinen. Siinä missä “on omiaan” -lauseke esiintyy kohdan 1 laintekstissä, kohta 2 ei sitä sisällä, kuten ei myöskään törkeää kunnianloukkausta kuvaava 24 luvun 10 §. Niinpä se, että teko on omiaan halventamaan toista ei riitä tyypillisissä naisiin kohdistuvissa kunnianloukkauksissa. Sen sijaan teon tulee nimenomaan halventaa asianomistajaa.
Tutkielman suorittama “on omiaan” -lausekkeen käytön lisäämisen arviointi kuitenkin osoittaa, että ilmaisun käyttö ei onnistuisi kovinkaan helposti lievemmissä naisiin tyypillisesti kohdistetuissa kunnianloukkauksissa. Vastaavasti mitä törkeämmäksi kunnianloukkaukset käyvät, sitä potentiaalisemmalta “on omiaan” -lausekkeen soveltaminen osoittautuu. Käsittelen näkökulmaa tutkielmassa käyttäen esimerkkinä kostopornoa ja esitän muun muassa huomion siitä, kuinka intiimin materiaalin luvatta jakaminen verkkoon voidaan nähdä tekona, joka “on omiaan” halventamaan asianomistajaa ja josta seuraava halvennus voi ilmetä myös paljon myöhemmin, mahdollisen oikeudenkäynnin jälkeen, etenkin siitä syystä, että verkossa kiertävää materiaalia voi olla täysin mahdotonta saada verkosta pois. Lain tiukentamista koskevat ongelmat ilmenivät kuitenkin myös tämän ehdotuksen kannalta, ja vaikka “on omiaan” -lauseke voisikin tietyissä tapauksissa parantaa naisten oikeusasemaa, esille nousee kysymys siitä, onko Suomella varaa tiukentaa nykyistä lainsäädäntöä, sillä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kritisoinut Suomen kunnianloukkaussääntelyä jo aiemmin muun muassa ilmaisemalla ratkaisussa Mariapori v. Suomi (06.07.2017) vankeusseurauksen olevan liian ankara seuraamus kunnianloukkauksesta.
Tutkielmaa laatiessani havaitsin erityisesti, kuinka paljon kohtuullisuusvaatimus rajoittaa keinoja reagoida ongelmaan lakia muuttamalla, mikä usein johtaa juuri lainsäädännön tiukentamiseen. Tämän vuoksi asia tulee ottaa huomioon laissa muilla tavoin. Yksi keino tähän on lainsäädännön selkeyttäminen, johon sukupuolivaikuttimen lisääminen koventamisperusteeksi pohjimmiltaan johtaisi. On erityisen tärkeää tiedostaa, että jotta oikeutta voidaan todella toteuttaa, lain tulee olla selkeä jokaiselle – ei ainoastaan asiantuntijoille vaan myös rikosten uhreille, rikoksentekijöille sekä esitutkintaviranomaisille. Etenkin asianomistajarikoksissa rikosten uhrien tulee olla tietoisia mahdollisuuksistaan suojeluun, jotta he saavat varmuutta asian eteenpäin ajamiseen. Toinen tärkeä havainto oli viharikosten puuttuminen rikoslaista. Jotta niin tiukasti vihaan kytketty ilmiö voidaan ottaa tuomioistuimessa riittävän hyvin huomioon, viharikokset ja vihapuhe on osoitettava myös itse laintekstissä.
Laki sääntelee elämäämme päivittäin, joten paremman sekä selkeämmän lainsäädännön suunnittelu ja laatiminen on keskeisessä asemassa ongelmiin puuttumisessa lainsäädännöllisin keinoin. Tästä huolimatta on kuitenkin tärkeää pitää mielessä myös se, ettei ongelmaa voida poistaa täysin, mikäli siihen puututaan vain oikeudellisesti. Muun muassa koulutuksella ja kasvatuksella on erittäin tärkeä rooli asiaan puuttumisessa – ja vaikka tutkielmani jättikin lain ulkopuoliset keinot reagoida asiaan muiden, tulevien tutkimusten tehtäväksi, niiden merkitystä ei tule unohtaa taikka väheksyä.
Josefina Nogina
Oikeusnotaari
Kirjoitus on laadittu osana Turun yliopiston oikeustieteen tiedekunnassa järjestettyä ”Yksityisyys ja haavoittuvuudet datavetoisessa kulttuurissa” -erikoistumisjaksoa. Tutkielman ohjaaja: Heidi Härkönen, OTT, VT, erikoistutkija.
Lähdeluettelo
Duggan, Maeve, Online Harassment. Pew Research Center 2014.
Frände, Dan – Matikkala, Jussi – Tapani, Jussi – Tolvanen, Matti – Viljanen, Pekka – Wahlberg, Markus, Keskeiset rikokset. 4., uudistettu ja laajennettu laitos. Edita 2018.
Jeong, Sarah, The Internet of Garbage. The Verge Edition 1.5. Vox Media, Inc. 2018.
Nieminen, Emmi – Vehkoo, Johanna, Vihan ja inhon internet. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kosmos 2017.
Sosiaali- ja terveysministeriö, Tasa-arvobarometri 2017. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 8/2018.
Takaisin Pasilaan, Naiset kertovat: näin meitä vihataan – vieraana Emmi Nuorgam. Yle 16.6.2020. (viitattu 12.3.2022). Van Sant, Kristina – Fredheim, Rolf – Bergmanis-Korāts, Gunders, Abuse of power: coordinated online harassment of Finnish government ministers. NATO Strategic Communications Centre of Excellence 2021. https://stratcomcoe.org/publications/abuse-of-power-coordinated-online-harass
[1] Nieminen – Vehkoo 2017.
[2] Van Sant – Fredheim – Bergmanis-Korāts 2021, s. 40.
[3] Sosiaali- ja terveysministeriö 2018, s. 40.
[4] Duggan 2014.
[5] Takaisin Pasilaan 2020.
[6] Van Sant – Fredheim – Bergmanis-Korāts 2021.
[7] Frände – Matikkala – Tapani – Tolvanen – Viljanen – Wahlberg 2018, s. 455
[8] Jeong 2015, s. 20, 22.