Digitalisoituminen muovaa yhteiskunnan perusrakenteita ja saa meidät jakamaan yksityisenä pidettyä tietoa sekä tarkoituksellisesti että huomaamattomasti. Intiimiys datavetoisessa kulttuurissa (IDA) on monivuotinen tutkimushanke, joka tarkastelee kriittisesti digitalisaation tuottaman datavetoisen kulttuurin ja talouden luomia jännitteitä ja mahdollisuuksia. Hanke pyrkii myös kehittämään uusia demokraattisia sekä ihmisoikeudet turvaavia keinoja hallita, jakaa ja käyttää henkilökohtaista dataa.
Internet ja koko arjen läpäisevä digitalisaatio ovat mullistaneet tapamme toimia niin kansalaisina, ammattilaisina kuin läheisissä ihmissuhteissakin. Jaamme itsestämme päivittäin intiimiä dataa erilaisten laitteiden ja alustojen kautta: osittain vapaaehtoisesti, osittain pakon sanelemana – tietoisesti ja tiedostamatta. Tämä data voi tarkoittaa niin sovellusten ja verkkosivujen automaattisesti keräämiä henkilötietoja, sosiaaliseen mediaan jaettuja valokuvia kuin deittisovelluksissa käytyjä keskusteluja.
Datatalouden mahdollisuudet ja uhat limittyvät toisiinsa
Yksityisen ja intiimin tiedon jakaminen on tehty verkkopalveluissa helpoksi, ja siihen kannustetaan aktiivisesti. Tiedon jakaminen asettaa käyttäjät haavoittuvaan asemaan, sillä yksityinen data jää verkkopalveluita tarjoavien yritysten käyttöön sekä muidenkin toimijoiden kalasteltavaksi. Applen, Googlen ja Facebookin kaltaiset datajättiläiset pystyvät seuraamaan, jäljittämään ja ennustamaan yksittäisten ihmisten verkkokäyttäytymistä huomattavalla tarkkuudella. Intiimi verkossa liikkuva tieto luo myös aivan uudenlaisia sosiaalisia jännitteitä ja kytkeytyy voimakkaasti verkkohäirinnän ja ahdistelun erilaisiin muotoihin.
Toisaalta intiimin datan jakaminen on luonut aivan uudenlaisia yhteiskunnallisia tiloja, mahdollisuuksia ja elinkeinoja. Näyttelijät, muusikot ja poliitikot rakentavat nykyisin uraansa omaehtoisesti, yksityiselämänsä piiriin kuuluvaa tietoa jakaen ja profiiliaan rakentaen. Esimerkiksi pääministeri Sanna Marinin harkitun lämminhenkinen Instagram-profiili ja näyttelijä Antti Holman itseironinen sosiaalisen median presenssi ovat tehokkaita keinoja hallita omaa julkisuuskuvaa, ja molemmat ovat ahkerasti perinteisenkin median seuraamia.
Sosiaalisen median vaikuttajat ovat intiimin tiedon jakamisesta eräänlainen ääriesimerkki, sillä koko ammattikunnan olemassaolo perustuu pitkälti digitaaliseen intiimiyteen – oman elämän, lähisuhteiden ja kulutustottumuksien kuratoituun esittelyyn, jolle on niin yleisönsä kuin kaupalliset yhteistyökumppaninsa. Rajanveto oman elämän paljastamisen ja ammatillisen profiilin rakentamisen välillä on näkyville vaikuttajille ja sellaisen asemaa tavoitteleville jatkuvasti avoin ja monimutkainen kysymys.
Verkossa jaettu intiimi data on 2020-luvulle tultaessa avainasemassa siinä, miten rakennamme ja ylläpidämme suhteita toisiimme. Se tarkoittaa yksityisen ja julkisen välisiä jatkuvia uudelleenmäärittelyitä ja lukemattomia päivittäisiä datavirtoja, jotka piirtymät tiedostaen ja tiedostamatta.
Tutkimuskohteena intiimi data onkin vyyhtimäinen kokonaisuus, jossa uhat ja mahdollisuudet limittyvät toisiinsa. Se on säätelyä ja selkeitä rajoja pakeneva kokonaisuus, joka jäsentää ihmissuhteitamme ja julkisissa ammateissa toimimista uudella tavalla sekä haastaa olemassa olevan lainsäädännön. Ilmiöstä kiinni saaminen edellyttää monitieteellistä, kokeellista ja rohkeaa otetta, sillä kyseessä on yhteiskunnan uusiin digitaalisiin syvärakenteisiin kytkeytyvä laaja ja läpileikkaava teema.
Tutkimus tähtää parempaan datan käyttöön
Intiimiys datavetoisessa kulttuurissa –tutkimushankkeessa yhdistellään sekä laadullisia että kokeellisia laskennallisia menetelmiä. Konsortion työn pitkäjänteisenä tavoitteena on kehittää oikeudenmukaisempia ja avoimempia käytäntöjä henkilökohtaisen datan hallintaan, jakamiseen ja käyttöön. Tämä tarkoittaa myös vaikuttamista nykyiseen lainsäädäntöön, joka ei kaikilta osin ole pysynyt datavetoisen talouden nopean kehityksen perässä. Tarkoituksena on luoda ja mahdollistaa demokraattisia tapoja hallita, jakaa ja käyttää omaa dataa sekä suojautua väärinkäytöksiltä.
IDA-konsortiossa mukana ovat Aalto-yliopisto, Turun yliopisto, Tampereen yliopisto sekä Åbo Akademi. Toista Turun yliopistossa toteutettavaa osahanketta ohjaa konsortion johtaja, mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen ja toista oikeustieteen professori Juha Lavapuro. Tampereen yliopiston osahankkeista vastaavat professorit Anu Koivunen (sukupuolentutkimus) ja Kaarina Nikunen (viestintä- ja mediatutkimus). Aalto-yliopiston osahankkeen vastuuhenkilö on professori Annamari Vänskä muodintutkimuksesta. Kokonaisuudessaan hankkeen piirissä työskentelee noin kolmenkymmenen tutkijan joukko. Konsortiolla on Suomen Akatemian kolmivuotinen strategisen tutkimuksen rahoitus.
IDA-konsortio pyrkii toimimaan avoimessa ja jatkuvassa yhteistyössä niin eri alojen ammattilaisten, lainsäätäjien kuin suuren yleisönkin kanssa. Tutkimuksen edistymistä voit seurata niin näiltä verkkosivuilta kuin hankkeen Twitter-tililtäkin: https://twitter.com/in_driven