IHMISISTÄ kerätty data uppoaa monimutkaisiin verkostoihin, raportoi Sitra kansalaisten digijälkeä koskevasta tutkimuksestaan.
Digitalisoituneessa yhteiskunnassa meistä jokainen muuttuu datavirraksi, seurattavaksi, mitattavaksi ja profiloitavaksi. Yksilödataa kerätään ja sillä käydään ”joka sekunti kauppaa satojen toimijoiden voimin” tavalla, jota yksilön on käytännössä mahdotonta hahmottaa, saati hallita.
Vaikka palvelut olisivat tuttuja kotimaisia, ”datan salainen elämä” on pääasiassa globaalien teknologia- ja datayritysten käsissä. Lisäksi yksityisyydestään huolestuneita rauhoittamaan ajateltu ”tietosuoja-asetus (GDPR) toimii vain osittain ja datataloudessa on systeeminen ongelma”.
Sitran raporttikieli on dramaattista ja syystä. Dataistuminen on perustavanlaatuinen muutosprosessi, joka vaikuttaa elämäämme nyt ja tulevaisuudessa, mutta jonka käsittämisessä olemme vasta alussa.
DATAISTUNEESSA maailmassa kansalaisuus ei ole vain tekojamme vaan myös se jälki, joka meistä jää ja jonka perusteella yhteiskunnallisia päätöksiä tehdään, toteavat brittitutkijat teoksessaan Digital Citizenship in Datafied Society (2019). Nick Couldryn ja Ulises A. Meijasin teos The Costs of Connection (2019) kuvaa dataistumista kolonialismiksi, jossa jokainen ihmiselämän aspekti muunnetaan arvonluonnin välineeksi.
Mikä on koetun minuuden ja eletyn kehollisuuden suhde siihen datavarjoon, joka jokaiselle rakentuu, kysyy australialaisprofessori Deborah Lupton teoksessaan Data Selves (2020).
DIGIJÄTTIEN kritisoimisesta on tullut arkipuhetta, mutta dataistuminen laajempana ilmiönä on journalismille ilmastonmuutoksen kuvaamiseen ja käsittämiseen verrattava haaste. Huolimatta siitä, että mediataloista itsestään on verkkoanalytiikan myötä tullut Ylen sisältöpäällikön Ville Seurin sanoin ”dataohjautuvia sisältökoneita”, dataistuminen ilmiönä ei mahdu uutisvirtaan. Se jää nimeämättä ja analysoimatta.
Riskinä on, että muutos näyttäytyy säätilana, vaikka kyse on teknologian kehittämisestä ja niin liiketaloudellisista kuin poliittisista päätöksistä. Tietovuotopaniikeista uutisoidaan kuin säähäiriöistä, vaikka niihin tiivistyy muutoksen koko kuva.
ANU KOIVUNEN
(Kirjoitus on julkaistu aiemmin Suomen kuvalehdessä)